Iltapurjehduksesta selviytymistaisteluksi – mitä opin konerikosta keskellä Aurajokea
Viime jaksossa kerroin, kuinka kaunis ja helppo iltapurjehdus muuttui viime kesänä hetkessä katastrofaaliseksi. Kone sammui keskellä Aurajokea eikä enää käynnistynyt. Olin tuuliajolla, matkustaja-alus m/s Lily lähestyi takaa, ja 11 m/s tuuli työnsi venettäni vääjäämättä kohti siltaa… (jos missasit tarinan, voit lukea sen täältä).
Tilanteesta opitut tärkeimmät asiat:
1. Älä panikoi. Se ei auta. Pidä pää kylmänä.
2. Ankkurointi on usein paras vaihtoehto.
Pidä ankkuri valmiina ja tiedä lähin turvallinen paikka laskea se. (Vältä ns. “kiinalaista ankkurointia” – tarkoitus ei ole kiinnittyä kaapeleihin tai repiä niitä pohjasta!)
3. Hyvin perehdytetty gasti voi pelastaa päivän.
Yksin purjehtiessa on helposti liian monta asiaa käsillä kun jotain ikävää alkaa tapahtua. Ja väärässä paikassa panikoiva gasti tai henkilöstö on enemmän taakaksi kuin avuksi, mutta osaava ja koulutettu henkilöstö on sen sijaan kullan arvoinen!
Kuinka kiinnittyä tuuliajolla?
Tuuli painoi venettä siltaa ja lauttaa kohti. Päätin yrittää kylkikiinnitystä ainoan vapaana olevan purjeveneen kylkeen. Tilaa ei juuri ollut, ja kiinnityksen epäonnistuminen koituisi kalliiksi. Olin onneksi jättänyt fendarit ja köydet vielä kannelle –- ja pystyin ohjaamaan hiukan tuulen mukana.
Vanhan merikapteenin sanoin:
“Pakon edessä kiinnity sinne, mikä näyttää halvimmalta.”
Nyt vaihtoehtoja ei ollut, sillä vierellä oli vain korkeita jahteja. Tuo yksinäinen purjevene niiden joukossa oli ainoa toivoni, ja onnistuin juuri ja juuri ohjailemaan auttavasti sitä kohti.
Kuinka tehdä Crash-stop?
Käänsin ruoria yli kiemurrellen kuin käärme puolelta toiselle saadakseni veneen vauhtia hidastumaan – niin sanottu crash-stop. Reippaassa tuulessa vauhtia oli kertynyt jo liiankin paljon, eikä veneessä ole jarrua ilman konetta. Ajoankkurista olisi ollut suurta hyötyä, mutta se oli epäonnekseni liian syvällä kansiluukussa piilossa, enkä ehtinyt kaivamaan sitä esille.
Onnistuin huutamaan apua nuorille laiturilla, ja porukkaa tuli ottamaan venettä vastaan. Yhteispelillä pysäytimme veneen ilman naarmun naarmua kumpaakaan veneeseen!
En missään nimessä esitä, että kiinnittyminen toisen veneen kylkeen ilmoittamatta olisi koskaan hyvä idea… etenkään kovassa tuulessa ilman moottoria! Enkä varsinaisesti ole ylpeä tästä saavutuksesta. Mielummin olisin ollut kokematta koko tilanteen.
Viereisen veneen ulkomainen omistaja tuli hetken päästä ulos ihmettelemään ilmoittamattomasta kylkikiinnityksestä, mutta nauroi lopulta ja totesi:
“Sattuuhan sitä meille kaikille.”
Onneksi hän ymmärsi tilanteen.
Kone käyntiin ja matka jatkui…
Tutkin koneen. Vika liittyi polttoaineeseen, kuten ennustin. Suodattimen vaihto ja linjan läpikäynti, ettei letkuissa ole tukosta, ja syyn perusteellisempaa selvittelyä. Polttoainelinjaston yksi letkulkemmari oli irronnut, josta päättelin että linjasto oli luultavasti alkanut vetämään ilmaa heti kun vauhtia oli lisätty. Vanha suodatin oli vaikuttanut puhtaalta kun puhkaisin sen auki. Puolen tunnin jälkeen kone käynnistyi ja kävi iloisesti. 20 minuutin koekäytön jälkeen vaihtelevilla kierroksilla uskalsin yrittää jatkaa matkaa. Niin irroitin köydet toistamiseen, tunnin myöhässä aikataulusta, mutta vielä olisi iltaa jäljellä nautinnolliselle iltapurjehdukselle.
Mutta tämä ei ollut vielä tarinan loppu… pääsin merelle, mutta seuraavat haasteet iskivät heti vasten kasvoja… Mutta niistä kerron jälleen seuraavassa jaksossa.
Tule mukaan 10.5. kevätpurjehdukselle!
Tämä tarina ei ole kenties paras, jos tarkoitus on myydä rentoa purjehdusta… mutta tahdon kertoa sen jakaakseni kokemukseni ja sen tuomat opit.
Ja jos jotain käy, vastuu on aina kipparilla. Edellisessä esimerkissä ei matkustajilla olisi ollut mitään hätää.
Joten… tule mukaan nauttimaan kesästä piknik purjehdukselle Airistolla, Vepsään ja takaisin.
Sopii myös ensikertalaisille – opastan ja perehdytän mukaan.
Harjoitellaan MOB-tilanteita ämpärillä tai vain nautitaan kevättuulista ja hyvästä seurasta.
Purjehdus sisältää ruuat ja tarjoilun, joten riittää, kun ilmestyt vain paikalle hyvällä mielellä.
La 10.5.
Lähtö: Turku
Kapteeni on vastuussa – sinun ei tarvitse osata mitään valmiiksi.
Muista: Meri opettaa armottomasti. Mutta juuri näistä tilanteista opitaan eniten – kun kone hyytyy tai jotain muuta käy, silloin testataan merenkulkijan todellinen taito ja stressinsietokyky. Joskus ei ehdi edes kotilaituri näkyvistä, kun haasteet alkavat.
Yleensä haasteet iskevät juuri silloin, kun vähiten niitä odottaa. Ja auta heitä, keitä epäonni suosii.
Art Sail Training 